Oikea trimmi ja ajotyyli oikeassa kelissä
Trimmauksen ja ajotyylin valinnassa tärkeintä on sovittaa ne vallitseviin olosuhteisiin. Tässä osassa keskitymme tuulen eri voimakkuuksiin, ja eri keliolosuhteiden optimaalisiin trimmeihin ja ajotekniikoihin. Jako on tehty karkesti kolmeen osaan, eli kevyeeseen tuuleen, keskituuleen ja kovaan tuuleen. Tuulen nopeuksiin kannattaa suhtautua varauksella, sillä esimerkiksi kokemattomalle purjehtijalle jo keskituuli voi tuntua kovalta tuulelta, jolloin joutuu soveltamaan kovan tuule trimmejä. Myös aallokko vaikuttaa trimmin ja ajotyylin valintaan. Aallokkoajamisen tekniikasta voi lukea enemmän omasta osiostaan.

Kevyt tuuli (1-4 m/s):
                                                                                                                        
VASTATUULI: Kevyessä tuulessa luonnollisesti kannattaa pyrkiä saamaan mahdollisimman paljon tehoa irti purjeesta. Keskeistä on oikean pussikkuuden löytäminen. Kevyissä olosuhteissa vauhdin saaminen on tärkeämpää kuin nousukulma, joten trimmauksessa kannattaa keskittyä oikean virtauksen hakemiseen. Tehoa saa lisäämällä hiukan kiertoa takaliikkiin ja pitämällä gannari löysällä. Myös puominliikki kannattaa pitää melko löysällä, mutta kuitenkin niin, että virtaus ei pääse irtoamaan liian aikaisin purjeen. Virtauksen voi tarkistaa takaliikin virtauslangoista. Skuuttia ei pidetä aivan kireimmillään, ja kikiä voi säätää "löysät pois" -tekniikalla, eli kiristää vain sen verran, että kikinarussa ei ole yhtään löysää.

(Viereisessä kuvassa kevyen tuulen kryssitekniikkaa:vene hieman leehen kallellaan ja skuutti löysällä, vene pituuteensa nähden suorassa)
                                                                                                             

Kevyessä tuulessa on tärkeää vauhdin pitäminen. Vastatuulessa pitää istua veneen keskellä, niin että perä ei "laahaa" eikä keula "kynnä". Veneen pitää olla täysin suorassa pituuteensa nähden. Peräsinpaineen tuntemiseksi voi venettä ajaa aavistuksen leehen (suojanpuolelle) kallistuneena. Jos tuuli nousee niin paljon, että peräsimessä tuntee paineen ilman kallistusta, niin vene tulee heti suoristaa. On hyvä myös välttää turhia liikkeitä veneessä. Peräsimen käyttö kannattaa minimoida, sillä jokainen peräsinliike hidastaa vauhtia, kuin melalla jarruttaen. Tällöin kannattaa ohjaamista tehostaa kallistuksilla, joilla veneen saa kääntymään ilman peräsintä: tuuleen kääntäessä venettä kallistetaan leehen ja poispäin tuulesta kallistetaan luuhun.

MYOTÄTUULI: Myötätuulella kannattaa kaikkia säätöjä löysätä hieman, jotta pussin saa riittävän isoksi. Virtausten irtoaminen ei myötätuulella haittaa, sillä tuuli toimii vain työntävänä voimana, eikä tällöin synny samanlaista paine-eroa kuin vastatuulella.
Myötätuulella vene on hyvä olla pituuteensa nähden suorassa ja venettä kannattaa ajaa itseensä päin (luuhun) kallellaan. Tällöin purje pääsee hieman korkeammalle ja veneen märkäpinta, eli veteen kosketuksissa oleva alue pienenee. Skuutti pitää olla täysin löysällä, vähintään 90 astetta veneeseen nähden. Erittäin kevyessä tuulessa voi ajaa ns. negatiivista kulmaa.Tällöin skuuttia löysätään yli 90 astetta ja ajetaan omaan kurssiinsa nähden "liian" alas eli kurssia, jota normaalisti ajettaisiin purje toisella puolella. Myötätuulella voi skuuttia pitää suoraan ensimmäisestä välityksestä kiinni, jotta tuntee paineen purjeessa. Negatiivisella ajaminen helpottaa purjeen pitämistä täysin auki, sillä erittäin kevyellä tuulella purje voi puomin ja purjeen painosta kääntyä veneen keskelle. Purjeen pitämistä auki voi helpottaa kevyellä tuulella käyttämällä ohuempaa ja vettähylkivää skuuttia.


Keskituuli (4-8 m/s):
                                                                                                                                                   
VASTATUULI: Vastatuulen trimmillä haetaan tehoa ja hyvää nousukulmaa. Puominliikkiä voi kiristää niin, että purjeen alareunaan ilmestyy juuri ja juuri pienet rypyt. Gannaria voi pitää sen verran kireällä, että suurimmat poikittaiset vekit katoavat purjeesta. Kiki pidetään kryssillä sen verran kireällä, että kiristäessä joutuu käyttämään hieman voimaa. Levanki on keskellä venettä. Keskituulella purjeen kierto on pienimmillään.
Vastatuuleen ajaessa on tärkeä ajaa vene täysin suorassa. Mikäli on vaikeuksia ajaa suorassa, niin veneestä pitää vähentää tehoa.

(Viereisessä kuvassa keskituulen myötuuliajotekniikkaa)

MYÖTÄTUULI: Myötätuulitrimmillä pyritään saamaan purjeesta irti kaikki mahdollinen teho. Tällöin purjeen säätöjä voidaan hieman löysätä. Gannarin voi löysätä kokonaan ja hieman puominliikkiä. Kiki on syytä pitää sen verran kireällä, että siinä säilyy paine. Liian löysä kiki aiheuttaa purjeeseen turhaa kiertoa. Levangin voi päästää kokonaan auki. Myötätuulella tärkeintä on oikea ajotekniikka, erityisesti jos on aallokkoa. Venettä on hyvä ajaa hieman kallellaan, aivan kuten kevyessä tuulessa.



Kova tuuli (yli 9 m/s):
VASTATUULI: Kovassa tuulessa on keskeistä pienentää purjeen kallistavaa voimaa, jotta venettä voi ajaa mahdollisimman suorassa. Tehoa tulee pienentää niin paljon, että purjehtija jaksaa pitää venettä pystyssä. Parhaiten tehoa voi pienentää kiristämällä gannari mahdollisimman kireälle. Myös puominliikki kannattaa kiristää tiukalle. Kiki on niin kireällä kuin mahdollista. Kun muut trimmit on kohdallaan, ajetaan venettä tehokkaasti skuutin avulla. Kovalla tuulella voimaa päästetään purjeesta löysäämällä skuuttia. Skuuttia pitää jatkuvasti säätää, sillä skuutti on purjehtijan tärkein apu veneen voimien säätämiseksi kovassa tuulessa. Kun puuska kallistaa venettä, pitää skuuttia löysätä. Kun puuska on ohi, niin skuuttia kiristetään uudestaan. Venettä ei saa päästää missään vaiheessa kyljelleen, koska tällöin vene alkaa sortamaan. Kiki on niin kireällä, että kryssillä skuuttia säätäessä puomi liikkuu vaakatasossa. Kallistavaa voimaa saa parhaiten pienennettyä kiertoa lisäämällä, eli vetämällä levankia sisään ja säätämällä skuuttia.

(Yläkuvassa kovan tuulen kryssitekniikkaa: purjehtija hengaa nilkat ja vartalo suorana ja säätää aktiivisesti skuuttia)


MYÖTÄTUULI: Myötätuulessa säätöjä ei erityisemmin tarvitse löysätä, sillä veneen vauhti perustuu aaltoajamiseen. Kikiä on kuitenkin hyvä löysätä noin puoleen kryssin kireydestä, jotta jiipissä pääsee puomin ali. Liian löysäksi kikiä ei saa kuitenkaan päästää, sillä tällöin vene muuttuu erittäin kiikkeräksi. Kikin kireys on sopiva silloin kun vene on vakaa, mutta jiipin pystyy tekemään ilman suurempaa akrobatiaa. E-jollassa kiki pitää olla sen verran löysä, että puomi ei laahaa vedessä. Tärkeintä kovassa tuulessa on veneen pystyssä pitäminen ja aallokkoajaminen. Myötätuuli on usein haasteellisin vaihe kovassa tuulessa, ja erityisesti jiipit tuovat  myötätuulella jännitystä purjehdukseen. Jiipin voi välttää kovassa tuulessa tekemällä ns. lehmän käännöksen, eli vaihtamalla purjeen puolta vendan kautta. Kannattaa kuitenkin tehdä jiippi aina kun keli ja omat taidot sen sallivat. Jiipissä on tärkeää kiristää skuuttia ennen jiippiä, jotta ylimenevän puomin voima olisi mahdollisimman pieni. Kovan tuulen jiippiä voi verratta pesäpallomaila -efektiin, eli mitä kauempaa puomi tulee, sitä kovemalla voimalla se pamahtaa toiselle puolelle. Jiippi tulee tehdä koko skuuttinipusta vetämällä. Jiippi on helpointa tehdä kovassa vauhdissa, jolloin purjeen paine on pienempi.

(myötätuulella ajaminen vaatii aktiivista liikkumista aaltojen ajamiseksi)