Englannista vauhtia kohti Cascaisin MM-kilpailuja

Täällä ollaan Englannissa, Peterboroughissa. Torstaina saavuttiin
yömyöhään ja oltiin reilun 100km ajomatkan jälkeen perillä hotellilla ja
nukkumaan päästiin klo 5.30 suomen aikaa. Perjantaina heti aikainen
herätys ja navigoitiin Rutlandiin, 40km pohjoiseen Peterboroughista.
Rutlandin purjehdusseuralla päästiin näkemään vene jolla tulisin
purjehtimaan. Kuitenkaan en vesille päässyt kun oli oikeat henkilöt hukassa.

Useamman puhelun ja ylimääräisen liikenneympyrä kierroksen jälkeen
saimme vihdoinkin kiinni Tony Mayhewin joka järjesti minulle veneen
Grafhamiin (40km etelään Peterboroughista) jotta pääsisin lauantaina
24.5 kisailemaan Brittien mestaruudesta. Vene saatiin järjestettyä ja
tapaaminen Grafhamiin sovittiin 9.00 brittien aikaa. Aikainen herätys,
ajomatka ja navigointi perille, tutustuminen uusiin ihmisiin ja veneen
tutkiminen söi mehut aika hyvin. Kisan piti alkaa klo 11.30 (UK aikaa)
mutta tuuli yltyi myrskyksi ja kun tuulimittari näytti 21 m/s tuulta
kisa peruttiin lauantailta. Pettyneinä kaikki purjehtijat lähtivät ja
tarkoituksena kokeilla sunnuntaina uudelleen. Harmittamaan jäi kun ei
päässyt venettä vesillä kokeilemaan.

Kova tuuli haastoi Challenger-ensikertalaisen

Sunnuntaina aamusta heti ajettiin taas Grafhamiin ja tällä kertaa sää
näytti hieman suotuisammalta. Tuulta silti reilut 15m/s ja vettä satoi
kaatamalla. Kisa kuitenkin päätettiin ajaa, mutta vain kaksi lähtöä
alkuperäisen kuuden sijasta. Kylmää, märkää ja adrenaliini virtasi. Niin
päästiin koko fleetin voimin vesille, 18 Challenger trimaraania. Veneet
oli jaettu 3 luokkaan, kulta-, hopea- ja pronssiluokka. Itse purjehdin
hopealuokassa vähäisen trimaraanikokemuksen takia. Luokkaan kuului 9
venettä. Rata oli valmiina, veneet kiersivät lähtöviivan läheisyydessä
ja sitten kuuluivat ne odotetut äänimerkit.. ensin 5min ennen lähtöä,
sitten 4min ja viimeisenä 1min ennen starttia. Viimeinen tuuttaus raikui
ja joku pirulainen otti varaslähdön. Kaikki veneet kutsuttiin takaisin
ja taas odotettiin.

Kun startti tuli ja kaikki lähtivät sääntöjen mukaisesti luovimaan
ylämerkille fiilis oli mahtava, sydän hakkasi ja vesi pärskyi. Vauhtia
ehkä 10 solmua ja nopeimmilla 12. Rataa kierrettiin vastapäivään ja
aallot paiskivat veneen sisään. Ensimmäisen lähdön jälkeen olin vielä
melko hännillä ja vielä tuntematon vene vei hieman purjehtijaa. Toisen
lähdön alussa mieli oli korkealla ja vene alkoi tuntua erinomaiselta.
Alkukankeus oli mennyt ohitse ja jännitys lauennut. Nyt oli aika kisata.

Toinen lähtö saatiin kunnialla ohitse ja veneet siirtyivät rantaan
yksitellen. Tuulen puhaltaessa suoraan rantaa kohti jokainen vene oli
autettava rantaan turvaveneen voimin. Hyvin meni ja kasa märkiä ja
enemmän sekä vähemmän paleltuneita purjehtijoita oli saatu maihin.
Purjehdushaalarin sisältä löytyi useampi litra vettä, hyvä ettei sentään
kaloja. Kuivat kamat niskaan ja purjehdusseuran ruokasaliin odottelemaan
tuloksia.

Neljäs sija lämmitti kylmissä keleissä

Palkintojen jako alkoi ja tuloslistat julkaistiin. Siinä se oli.
Ulla Kulju Finland, sail nro 113, boat name "Mrs C", 4th place. !!!
Ekaa kertaa Challengerin puikoissa ja neljänneksi sijoituin. Tyytyväinen
olin ja tästä on aina hyvä parantaa. Vene oli hyvä vaikkakin vanha rouva
jo. Täytynee oma Challenger ristiä tulevaisuudessa "Mrs C 2":ksi. Kutsu
tuli keskiviikkona järjestettäviin purjehduskisoihin Oxfordiin ja sinne
siis. Huomenna jätämme Peterboroughin, Rutlandin ja Grafhamin taakse ja
siirrymme Oxfordin maisemiin 140km etelämpään. Siellä pääsen Brittien
purjehdusmaajoukkueen valmennukseen loppuviikon ajaksi ja uskon että
loppuviikko menee nopeasti.

Hyvillä mielin voin lähteä Portugalin Cascaisiin MM-kisoihin nyt kun saa
kallisarvoista treeniaikaa kunnon valmentajan ja toisten Challengerien
kanssa. Kuvia löytyy osoitteesta http://ulla.kuvat.fi/ ja lisää tulee
koko ajan. Reissun jälkeen nettisivuille tulee sitten videotakin kun
saadaan materiaalia kuvattua hieman lisää vielä.

Teksti: Ulla Kulju